Jetan raskaus meni kesken kesäkuussa. Noin viikkoa ennen synnytystä Jetta alkoi vahvasti vuotamaan ja synnyttikin melkein heti kaksi pentua. Toinen pennuista oli mennyt melko varhaisessa vaiheessa kesken ja oli lähinnä limainen, mätäinen niukin naukin pennuksi tunnistettava möykky. Toinen pentu oli kehittynyt melko normaalisti mutta kuristunut napanuoraansa. Napanuora oli niin tiukasti kaulan ympärillä etten meinannut sitä saada millään irti. Pentu itsessään oli turpea ja sinipunainen eikä toivewitakaan sen henkiin saamisesta ollut. Tämä pentu oli sininen urospentu ja painoltaan n. 70 gramman paikkeilla.
Synnytyksen jälkeen Jetta voi hyvin eikä se etsinyt kuolleita pentujaan lainkaan. Maito ei laskeutunut ja muutenkin se toipui loistavasti. Seuraavaa kiimaa odoteltiin melko pitkään mutta vihdoin se tuli ja Jetta pääsi uusintatreffeille Ohran luokse. Uusi laskettu aika olisi marraskuun alkupuolella.
Jetta voi taas raskausajan todella hyvin, vatsa alkoi pyöristymään mutta melko hillitysti joten odotin yhtä-kahta pentua. Pari viikkoa ennen synnytystä pientä vuotoa oli havaittavissa mutta liikkeitä tuntui joten päättelin että yksi pentu olisi mennyt kesken. Laskettu aika läheni ja Jetta teki kovasti pesää, oli levoton muttei mitenkään kipuinen. Jotenkin minulla oli kuitenkin tunne ettei kaikki ollut täysin ok joten tein päätöksen viedä jetan ehkä turhaan sektioonkin sen kustannuksella että saisimme elävän pennun ulos. Sektioaika oli varattu 66 vuorokauden kohdalle ja tuntia enne operaatiota tunsin vielä selväsati liikkeet joten olin hyvin toiveikas.
Sektion alkaessa ja Jetan saadessa rauhoitusaineen kyljessä tuntui vielä hyvin vahvat potkut ja hetki leikkauksen aloittamisen jälkeen sain käteeni pienen ja velton pennun. Näin heti värityksestä että kyseessä on tyttö ja silmääni nousi onnen kyynel. Ei pelkästään siksi että pentu oli niukasti elossa vaan myös siksi että se oli paljon toivomani tyttö ja vielä sinikilpikonna. Väritkin jakautuivat äärettömän kauniisti.
Samalla kun eläinlääkäri leikkasi Jettaa, hieroin minä pentuun eloa toisessa huoneessa. Pentu ei juurikaan reagoinut mihinkään, hengitti itse mutta oli lähes eloton. Pyysin eläinhoitajaa antamaan sille tipan nukutusaineen vasta-ainetta ja sen saatuaan pentu pikkuhiljaa alkoi liikkumaan ja lopulta päästi pienen naukaisun. Olin aivan haltioissani. Tässä vaiheessa eläinlääkäri tuli kysymään lupaani Jetan sterilointiin. Sillä oli todella paha märkäkohtu ja siellä märän seassa oli yksi pentu. Kuollut ja peittynyt veriseen mätään. Pentu oli kuitenkin kehittynyt melko pitkään ja todennäköisesti kuollut siinä vaiheessa kun Jetta alkoi vuotamaan. Näin vilauksen jetan kohdusta ja se näytti todella pahalta. Turpea, sinipunainen ja äärimmilleen pingoittunut putki, ei missään nimessä terveen näköinen joten annoin sterilointiluvan hieman haikeana. Lisäksi munasarja oli täysin kystoittunut joten sterilointi oli tarpeen.
Eläinlääkärin saatua Jetan vatsaontelot huuhdeltua tarkasti ja ommeltua vatsan kasaan aloin tuputtamaan pennulle tissiä. Se ei ollut siitä lainkaan kiinnostunut ja lypsin sen suuhun muutaman tilkan maitoa jotka se kuitenkin nieli. Se oli vielä melko reagoimaton ja ajattelinkin odottaa kotiin saakka. Kotiin päästyämme Jetta alkoi heräilemään ja oli niin sekaisin kuin eläin voi olla. Se vaikeroi kivusta eikä tajunnut maailmasta mitään. Päätin ottaa pennun pois boksista ja jättää Jetan selviämään pahimmasta. Pentu nukkui lämpölampun alla pari tuntia ja kun Jetta alkoi rauhoittumaan ja nukahti uudelleen siirsin ne muovihäkkiin ja laitoin pennun nisälle. Se ampaisi siihen kiinni ja alkoi imeä tarmokkaasti emonsa nukkuessa. Loppuillan istuin sitten pesän vieressä ja ilta yhdentoista maissa Jettakin alkoi heräilemään uudelleen. Kun se tajusi pennun sen äidin vaistot nousivat heti ja se alkoi hoitamaan pentuaan vaikka olikin vielä melko pihalla. Jetalla on ollut aina hyvin vahvat emonvaistot ja niin ne nytkin näyttivät toimivan.
Yö meni hienosti ja Jetta hoiti pentuaan. Aamulla se oli jo oma itsensä ja pentukin oli saanut muutaman gramman painoa lisää. Se onkin melko kipakka pikku kilppari joten toivo elää että se toisi jotain hyvää birmarotuun. Se on todella kauniin mallinen, sillä on kauniit posket, mukava profiili ja pelkojeni vastaisesti vahva leuka. Turkki on erittäin runsas ja ei niin birmamainen. Valkoista ei ole lainkaan kuten oli odotettukin. Nyt annetaan tytön kasvaa ja katsotaan millainen siitä kehittyy. Ihana se on jokatapauksessa ja saa nimekseen Tamus Ralliart. Ralliart on Mitsubishi merkkisten autoje ns "viripaja" ja tämä pentuhan on tavallaan viripentu.
Kommentit