lauantai, 10. marraskuu 2012

Päivitettävää!

En ole tietoisesti päivitellyt blogia mutta nyt on taas aihetta päivittää. Lisäksi blogin kuvat eivät jostain syystä toimi, yritän korjata asian.

Jetan raskaus meni kesken kesäkuussa. Noin viikkoa ennen synnytystä Jetta alkoi vahvasti vuotamaan ja synnyttikin melkein heti kaksi pentua. Toinen pennuista oli mennyt melko varhaisessa vaiheessa kesken ja oli lähinnä limainen, mätäinen niukin naukin pennuksi tunnistettava möykky. Toinen pentu oli kehittynyt melko normaalisti mutta kuristunut napanuoraansa. Napanuora oli niin tiukasti kaulan ympärillä etten meinannut sitä saada millään irti. Pentu itsessään oli turpea ja sinipunainen eikä toivewitakaan sen henkiin saamisesta ollut. Tämä pentu oli sininen urospentu ja painoltaan n. 70 gramman paikkeilla.

Synnytyksen jälkeen Jetta voi hyvin eikä se etsinyt kuolleita pentujaan lainkaan. Maito ei laskeutunut ja muutenkin se toipui loistavasti. Seuraavaa kiimaa odoteltiin melko pitkään mutta vihdoin se tuli ja Jetta pääsi uusintatreffeille Ohran luokse. Uusi laskettu aika olisi marraskuun alkupuolella.

Jetta voi taas raskausajan todella hyvin, vatsa alkoi pyöristymään mutta melko hillitysti joten odotin yhtä-kahta pentua. Pari viikkoa ennen synnytystä pientä vuotoa oli havaittavissa mutta liikkeitä tuntui joten päättelin että yksi pentu olisi mennyt kesken. Laskettu aika läheni ja Jetta teki kovasti pesää, oli levoton muttei mitenkään kipuinen. Jotenkin minulla oli kuitenkin tunne ettei kaikki ollut täysin ok joten tein päätöksen viedä jetan ehkä turhaan sektioonkin sen kustannuksella että saisimme elävän pennun ulos. Sektioaika oli varattu 66 vuorokauden kohdalle ja tuntia enne operaatiota tunsin vielä selväsati liikkeet joten olin hyvin toiveikas.

Sektion alkaessa ja Jetan saadessa rauhoitusaineen kyljessä tuntui vielä hyvin vahvat potkut ja hetki leikkauksen aloittamisen jälkeen sain käteeni pienen ja velton pennun. Näin heti värityksestä että kyseessä on tyttö ja silmääni nousi onnen kyynel. Ei pelkästään siksi että pentu oli niukasti elossa vaan myös siksi että se oli paljon toivomani tyttö ja vielä sinikilpikonna. Väritkin jakautuivat äärettömän kauniisti.

Samalla kun eläinlääkäri leikkasi Jettaa, hieroin minä pentuun eloa toisessa huoneessa. Pentu ei juurikaan reagoinut mihinkään, hengitti itse mutta oli lähes eloton. Pyysin eläinhoitajaa antamaan sille tipan nukutusaineen vasta-ainetta ja sen saatuaan pentu pikkuhiljaa alkoi liikkumaan ja lopulta päästi pienen naukaisun. Olin aivan haltioissani. Tässä vaiheessa eläinlääkäri tuli kysymään lupaani Jetan sterilointiin. Sillä oli todella paha märkäkohtu ja siellä märän seassa oli yksi pentu. Kuollut ja peittynyt veriseen mätään. Pentu oli kuitenkin kehittynyt melko pitkään ja todennäköisesti kuollut siinä vaiheessa kun Jetta alkoi vuotamaan. Näin vilauksen jetan kohdusta ja se näytti todella pahalta. Turpea, sinipunainen ja äärimmilleen pingoittunut putki, ei missään nimessä terveen näköinen joten annoin sterilointiluvan hieman haikeana. Lisäksi munasarja oli täysin kystoittunut joten sterilointi oli tarpeen.

Eläinlääkärin saatua Jetan vatsaontelot huuhdeltua tarkasti ja ommeltua vatsan kasaan aloin tuputtamaan pennulle tissiä. Se ei ollut siitä lainkaan kiinnostunut ja lypsin sen suuhun muutaman tilkan maitoa jotka se kuitenkin nieli. Se oli vielä melko reagoimaton ja ajattelinkin odottaa kotiin saakka. Kotiin päästyämme Jetta alkoi heräilemään ja oli niin sekaisin kuin eläin voi olla. Se vaikeroi kivusta eikä tajunnut maailmasta mitään. Päätin ottaa pennun pois boksista ja jättää Jetan selviämään pahimmasta. Pentu nukkui lämpölampun alla pari tuntia ja kun Jetta alkoi rauhoittumaan ja nukahti uudelleen siirsin ne muovihäkkiin ja laitoin pennun nisälle. Se ampaisi siihen kiinni ja alkoi imeä tarmokkaasti emonsa nukkuessa. Loppuillan istuin sitten pesän vieressä ja ilta yhdentoista maissa Jettakin alkoi heräilemään uudelleen. Kun se tajusi pennun sen äidin vaistot nousivat heti ja se alkoi hoitamaan pentuaan vaikka olikin vielä melko pihalla. Jetalla on ollut aina hyvin vahvat emonvaistot ja niin ne nytkin näyttivät toimivan.

Yö meni hienosti ja Jetta hoiti pentuaan. Aamulla se oli jo oma itsensä ja pentukin oli saanut muutaman gramman painoa lisää. Se onkin melko kipakka pikku kilppari joten toivo elää että se toisi jotain hyvää birmarotuun. Se on todella kauniin mallinen, sillä on kauniit posket, mukava profiili ja pelkojeni vastaisesti vahva leuka. Turkki on erittäin runsas ja ei niin birmamainen. Valkoista ei ole lainkaan kuten oli odotettukin. Nyt annetaan tytön kasvaa ja katsotaan millainen siitä kehittyy. Ihana se on jokatapauksessa ja saa nimekseen Tamus Ralliart. Ralliart on Mitsubishi merkkisten autoje ns "viripaja" ja tämä pentuhan on tavallaan viripentu. wink

torstai, 24. toukokuu 2012

Massukuva

Tässä vielä kuva Jetsonista masunsa kanssa. Ei se nyt valtavalta tässä kuvassa näytä mutta tosi kauniisti se on pyöristynyt ja tuntuu käteenkin varsin pyöreänä ja pulleana. Villi veikkaus on että 3-4 pentua masussa kasvaisi. Toivottavasti pennut nyt syntyisivät ajoissa, helpolla ja luonnollisesti. Sormet ristiin että näin käy. yes

torstai, 17. toukokuu 2012

Tilanne päivitystä

Kyllä on hyvin pullat uunissa. Jetalla on jo iiiiiso masu vaikka odotusta on vielä jäljellä nelisen viikkoa. Yleensä jetan vatsa ei kauheasti ole paisunut mutta nyt näkyy kaunis kumpu. saa nähdä montako pentua masussa on. smiley Jetta on ollut hyvin, hyvin hellyyden kipeä ja edelleenkin viettää suurimman osan ajastaan kainalossani kehräten. Lauman nuorin naaras Pippuri on jostain syystä Jettaa nyt kovasti härnännyt enkä pidä tilanteesta lainkaan. Onneksi Jetta ei pienistä hätkähdä mutta todennäköisesti tulen Jetalle pesän laittamaan makuuhuoneeseen jossa se saa sitten tehdä pentunsa rauhassa ja hoidella niitä siellä ilman muun lauman häirintää. Meillähän on verkotettu eteinen siten että osa eteisestä on avoin koko huoneistoon mutta halutessamme voi berkko-oven sulkemalla rajoittaa osan huneistoa siten että pääsy on eteisestä makuuhuoneeseen, pesuhuoneeseen ja saunaan. Iso tila on siis käytössä ja silti koko huoneistoonkin jää riittävästi tilaa loppulaumalle.  Toivotaan kuitenkin ettei jetan ja Pippurin välit kiristy enempää.

Muutenkin on erikoista että tuo reilun vuoden ikäinen Pippuri on niin voimakkaasti haastanut lauman naaraat. jettahan on ollut kiistaton johtaja mutta nyt se on tipautettu palliltaan ja selväksi johtajaksi on noussut Pippuri. Jopa oman emonsa Salan ylitse. Tosin Salama on sellainen blondi hössö joten laumanjohtajaksi siitä ei olisi ollutkaan ja kovaluonteinen tyttärensä on enemmänkin johtajan tyyppinen naaras. Noh, sama se kuka akkalaumaa johtaa kunhan kahakoilta vältytään.

keskiviikko, 2. toukokuu 2012

Punaisia tissejä

Astutuksesta alkaa olla kolme viikkoa ja Jetan käytös on ollut kokoajan enemmän ja enemmän odottavan emon käytöstä. Jettahan on ollut aina hyvin äidillinen kissa ja jo odotusaikoina se on heittänyt heti emovaihteen päälle. Niin nytkin. Se nyhjää kokoajan minun kainalossa kehräten ja tuijottaen autuas ilme naamallaan. Olen siis vakaasti ollut sitä mieltä että pentuja on tulossa. Nyt sitten ne tissitkin punoittaa joten hyvillä mielin ollaan ja Jetan vatsakin on hivenen pyöristynyt. Pieni ja hoikka kissa kun on niin raskausajan muutokset näkyvät vahvasti.

Laskettu aika sijoittuu kesäkuun puolen välin tienoille ja sitä nyt sitten innolla odotetaan. Jonkun verran on jo tullut kyselyitä pennuista mutta edelleen olisi kiva tietää jos joku on kiinnostunut osallistumaan tähän sijoituskodin muodossa. Odotettavissahan on cremejä ja sinisiä poikia sekä sinikilpikonna ja creme naaraita. Pennut tulevat olemaan siis kokoväritteisiä, ei naamioita ja luonnollisesti pitkäkarvaisia. Sitä tuleeko valkoista lainkaan ei oikein voi ennustaa mutta jos sama kuvio kuin aiemmissa, maailmalla tehdyissä birmaristeytyksissä toistuu, ei ole valkoista odotettavissa F1-polvessa lainkaan.

Elämme jänniä aikoja Tamus-kissalassa!

keskiviikko, 11. huhtikuu 2012

VIHDOINKIN!

On sitä odotettukin. Tammikuun alun kiiman jälkeen on ollut hiljaista. Jetta ei ole antanut merkkiäkään kiimasta ja vaivuin jo pienoiseen epätoivoon mutta eilen sitten kotiin tullessa löysin iloisena kieriskelevän Jetan. Siltä istumalta soitin Ohran omistajalle ja sovin treffit heti samalle illalle. Marjan tullessa hakemaan Jettaa katsoimme vielä paperit lävitse, kirjoitimme astutussopimuksen ja sen jälkeen jetta sitten lähti Ohraa tapaamaan.

Birmojen roturasismin tuntien pieni pelko oli että jos Jetta ei hyväksykään Ohraa kollikseen mutta mitä vielä. Heti aamusta tuli tekstiviesti että astumisia on ollut jo ja useita. Nyt sitten odotellaan mitä tuleman pitää. Laskettu aika sijoittuu juhannusta edeltävään viikonloppuun jolle tietysti olisi kaksikin mielenkiintoista tapahtumaan allekirjoittaneella tiedossa. Todennäköisesti jäävät siis väliin kun ei tässä tapauksessa taida edes kätilöpäivystäjää haluta käyttää vaan olla itse historiallisella hetkellä paikalla. 

Alla vielä muutama Ohran omistajan, Marjan ottama valokuva pariskunnan treffeistä. heart

Ensi nuuskimisia

Rakkautta ilmassa.

Ohralla jotain mielessä? :D

Ja eikun hommiin!

Tyytyväinen mors'maikku.

Ihana, ihana ja komea Ohra.