Ensin muutama sana minusta ja sitten enemmän tästä projektista.

Hullaannuin pyhä birma-kissarotuun 1990-luvun lopulla ja meille muutti -98 unelmieni täyttymys, ruskeanaamio pyhä birma Siiri. Aloin käydä näyttelyissä ja into kasvattamisesta heräsi ja ensimmäiset pennut kasvattajanimelleni Tamus, syntyivät kesällä 2000. Siitä lähtien olen ollut koukussa tähän rotuun. Birma on täydellinen lemmikki. Kaunis, helppohoitoinen ja hyväluonteinen.

Kesti kauan, vuosia ennenkuin tajusin että paljon rakastamani rotu ei ehkä olekaan niin terve kuin luulin. Erityisesti FIP  ja siihen päälle HCM sekä PKD veivät kissoja. Rotua on kasvatettu kovin rotupuhtaasti, vaikkakin 70- ja 80-luvuilla käytettiinkin rodun jalostukseen mm persialaisia sekä siamilaisia. Nyt kasvattajat lienevät kuitenkin linjanneen liian tiiviisti ja olemme päätyneet tilanteeseen jossa yleisenä kokonaissiitosprosenttina on hädin tuskin 30. On sääli että upea rotumme kärsii näistä immuniteetin puutteesta johtuvista sairauksista, pienentyneistä pentuekoosta, tiinehtymisongelmista sekä synnytysongelmista. Tämä taas johtunee kapeasta geenipoolista. Olen kasvattanut tähän mennessä 82 pyhä birma-pentua joista 7 on kuollut, 6 immunologisista ongelmista, mm FIPistä johtuviin sairauksiin. Liian suuri prosentti. Tokihan mitä enemmän kasvattaa sen enemmän näkee tuotakin puolta mutta kuolevien pentujen prosentuaalinen määrä on kuitenkin 8,5 % syntyneistä pennuista. Minusta se on paljon ja asialla pitää tehdä jotain. Nyt.

Pyhän birman kissa ry:kin heräsi ajatukseen ja tätä on nostettu esille tasaiseen tahtiin. Kuitenkaan kukaan ei lopulta ole saanut aikaiseksi mitään. Ehkä siksi että sopalla on liikaa keittäjiä ja jokaisella keittäjällä se oma mauste joka on ainoa oikea. Päätimme Mariia Tourosen kanssa Zhamanen kissalasta että alamme viemään tätä eteenpäin hiljaisuudessa. Kuitenkaan emme voi olla kaikille mieliksi joten teemme kuten parhaaksi näemme, kelpaa se muille kasvattajille tai ei. Nyt olemme siinä tilanteessa että rattaat pyörivät kovaa tahtia ja istun tässä kirjoittamassa astutuserikoislupa-anomus sekä kasvatussuunnitelma tuossa pöydällä allekirjoitettuna. Huomenna se lähtee kohti Kissaliiton toimistoa ja RTK:ta. Toivon saavani hyväksynnän jo joulukuun alussa projektille joten pääsisimme sitä toteuttamaan heti ensi vuoden alussa.

Valitsin tähän projektiin sinikilpikonnanaamio naaraani GIC Tamus Jetta Jubileen. Jetta on iältään reilu 6-vuotias, se on saanut 3-pentuetta joista kaikki pennut ovat olleet terveitä myös alenevissa sukupolvissa. Jetta on tasapainoinen, rodunomainen sekä hyväluonteinen naaras. Se ei ole sairastellut vaan on ollut vahva, hyvä ja luotettava kasvatusnaaras. Se on tiinehtynyt hyvin, synnyttänyt hyvin ja hoitanut pentunsa ensiluokkaisesti. Parempaa naarasta tuskin voisin valita. Risteytysroduiksi valikoitu siperiankissa sekä eurooppalainen rotujen terveystilanteiden sekä birman tyyppiä kohtalaisen lähellä olevan tyypin vuoksi. Tokihan tyyppi katoaa joka tapauksessa mutta uskon että näiden rotujen kautta on helpompi päästä takaisin birmaan kuin esimerkiksi siamilaisen kautta. Varsinaisesti yksilöiden kriteerit olivat hyvä terveys ja hyvä luonne.

Jetalle risteytyssulhoksi valikoitui siperiankissa, Mariian naaraalle sitten aikanaan eurooppalainen. Sopivaa siperiankissaa etsiessäni tukeuduin Kajorannan Tiinaan Lumikissan-kissalasta. He ovat asioituneesti kasvattaneet kauniita siperialaisia ja ei aikaakaan kun Tiina ehdotti minulle creme kasvattiaan Lumikissan Tossavaista joka vieläpä kaiken kukkuraksi asuu Tampereella. Otin Tossavaisen aka Ohran omistajaan yhteyttä ja sovimme tapaamisen hänen luokseen. Kävin katsomassa Ohraa ja samalla pitämässä myyntipuheen ja onneksi Ohran omistaja Marja oli varovaisen kiinnostunut lähtemään mukaan. Ohra on syntynyt keväällä 2008 joten tässäkään ei ole kyse ihan pikku nulikasta ja jälkeläisiä, terveitä sellaisia Ohralla jo on. Testit ovat enemmän kuin kunnossa, poika näytti varsin sopivalta joten sovimme yksityiskohdista ja "löimme kättä päälle" Ohran osallisuudesta. Hienoa, alan olla todella innoissani nyt projektin edetessä huimaa tahtia. Joulukuussa Jetan sydän vielä ultrataan varmuuden vuoksi, otetaan verikokeet ja tammikuisen Ruotsin näyttelyn jälkeen rouva lienee valmis antamaan panoksensa tähän.

Nyt jäädään odottelemaan RTK:n päätöstä ja ensi vuotta jolloin toivottavasti Jetta pääsee treffeille Ohran kanssa. Palaan asiaan tarkemman kasvatussuunnitelman osalta hetken kuluttua.